Gosa 2 (2010) – lisää kauhua eliittilukiossa

Seon-Dong Yun ohjaama kauhuelokuva Gosa 2 - englanniksi Death Bell 2: Bloody Camp - lainaa paljon edeltäjästään, muttei oikeastaan liity siihen paljoakaan. Ohjaajakin on vaihtunut. Alku muistuttaa huomattavasti paljon enemmän high school -draamaa kuin ensimmäisessä elokuvassa, aina popmusiikkitaustoista ja oppilaiden esittelystä lähtien. Johtuneeko tyylin muutos ohjaajasta vai paineesta olla saavutettavampi, se ei kuitenkaan pue elokuvaa … Jatka lukemista Gosa 2 (2010) – lisää kauhua eliittilukiossa →

Gosa (2008) – kauhua eliittilukiossa

Hong-Seung Yoonin ohjaama Gosa - tai käännösnimeltään Death Bell - on korealaista kauhua puhtaimmillaan. Äkillisiä, silmille räjähtäviä säikyttelykohtauksia, verisiä kuolemia ja tietysti koulupukuja. Elokuvan alussa tutustumme Soulissa sijaitsevan huippulukion opiskelijoihin ja keskeisimpiin opettajiin, neiti Choihin ja herra Kimiin. Tulevan kouluvierailun takia koulun johto haluaa näyttää parastaan ja opettajat määrätään kasaamaan parhaiten tasokokeissa pärjänneistä opiskelijoista luokka, … Jatka lukemista Gosa (2008) – kauhua eliittilukiossa →

Mikko-Olavi Seppälä – Suruton kaupunki: 1920-luvun iloinen Helsinki

Runsaasti kuvitettu Mikko-Olavi Seppälän teos Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki vie lukijan keskelle kieltolain ja jazzmusiikin aikakautta. Vasta itsenäistynyt Suomi kipuilee vielä sotien jälkeistä aikaa, mutta Viron viinaralli on jo tuttua ja tervehtyä voi pullon pohjan tavoittelun lisäksi myös urheilukentillä. Teoksen fokus on selkeästi kieltolaissa. Alkoholikulttuuri käsittää niin salakapakat kuin autoistuvan Helsingin viinatrokarit. Paremmista … Jatka lukemista Mikko-Olavi Seppälä – Suruton kaupunki: 1920-luvun iloinen Helsinki →

Emma Donoghue – Huone

Emma Donoghuen Huone on riipaiseva tarina viisivuotiaan pojan näkökulmasta siitä, miten hänen kotinsa on hänen äidilleen helvetti. Jack asuu Äidin kanssa Huoneessa tietämättä, että he ovat hänen puolitodellisena pitämänsä Vanhan Kehnon vankeja. Jackin maailmassa lähes kaikki Ulkopuolella olevat asiat ovat epätodellisia, kuten television eri ohjelmien, "planeettojen" ihmisetkin. Pieneen maailmaan tulee kuitenkin särö, kun Jackin äiti … Jatka lukemista Emma Donoghue – Huone →

Guy Delisle – Shenzhen

Guy Delislen ytimekkäästi nimetyssä Shenzenissä piirrostyyli on Pjongjang-sarjakuvaa karkeampaa, viivat ovat sotkuisempia. Osin tyyli johtuu hieman eri työvälineistä, osin tarkoituksena on ehkä kuvata Kiinan suurten kaupunkien betonisuutta ja saasteiden määrää. Myös kerronta tuntuu vähemmän kiinnostavalta. Kiinakin on suomalaisen silmin melko suljettu yhteiskunta. Hallinnon kritisointia ei tehdä useinkaan avoimesti, mutta harvemmin ulkomaalaisen tarvitsee ottaa virkamiessaattajaa mukaan … Jatka lukemista Guy Delisle – Shenzhen →

Guy Delisle – Pjongjang

Maailmassa on vain yksi valtio, jossa ei ole Internetiä. Vakoojia on senkin edestä. Kuka vain, jonka Kim Il-Sung -rintapinssi on unohtunut kotiin takinliepeistä, voi olla vastavallankumouksellinen. Kanadalainen animaattori Guy Delisle matkustaa kahdeksi kuukaudeksi Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pjongjangiin valvomaan ranskalaisen animaatioelokuvatuotantoyhtiön tilauksen valmistumista. Animaatioiden välikuvat piirrätetään ulkomaisilla alihankkijayrityksillä ja näin ollen tuotantoa on siirtynyt Kiinasta vieläkin halvemman … Jatka lukemista Guy Delisle – Pjongjang →

Tv-sarja: The Midnight Gospel (2020)

Amerikkalaisen koomikko Duncan Trussellin yhdessä Adventure Timen luojana tunnetun Pendleton Wardin kanssa kyhäämä The Midnight Gospel on hämmästyttävä pläjäys absurdiutta ja syvällisiä keskusteluja. Netflixissä ensijulkaisunsa 20. huhtikuuta (tai 4/20, kuten sarjaan sopivasti Atlantin toisella puolella sanottaisiin) saanut piirrossarja on Pendleton Wardin aiemmista animaatiosarjoista poiketen suunnattu selkeästi aikuisyleisölle. Sarjan 8 jaksoa pohjautuvat Trussellin podcastissa käytyihin keskusteluihin … Jatka lukemista Tv-sarja: The Midnight Gospel (2020) →