Seon-Dong Yun ohjaama kauhuelokuva Gosa 2 – englanniksi Death Bell 2: Bloody Camp – lainaa paljon edeltäjästään, muttei oikeastaan liity siihen paljoakaan. Ohjaajakin on vaihtunut.
Alku muistuttaa huomattavasti paljon enemmän high school -draamaa kuin ensimmäisessä elokuvassa, aina popmusiikkitaustoista ja oppilaiden esittelystä lähtien. Johtuneeko tyylin muutos ohjaajasta vai paineesta olla saavutettavampi, se ei kuitenkaan pue elokuvaa kovin imartelevasti. Merkittäviä nimihahmoja on paljon enemmän, mutta ote heihin aivan päänäyttelijöitä lukuunottamatta on jokseenkin pinnallisempi.
Tällä kertaa koulu on eri, mutta edelleen kyse on huippuoppilaitoksesta ja sen eliittioppilaista. Oppilaiden sosiaalinen status näytetään alleviivaavammin, parhaille oppilaille tarkoitetulle lisäopetusviikonlopulle saavutaan niin omalla moottoripyörällä kuin perheen autonkuljettajankin tuomana. Kiusaamista ja suosittujen joukkoon kuulumista pyöritellään paljon. Alusta alkaen on selvää, että kaikilla ei ole etuoikeutta olla koulussa koskematon. Sanallista häirintää kohtaavat naisopettajatkin.
Myös Gosa 2:ssa on hahmo, joka näkee kauhuja jo ennen kuin ne alkavat, tällä kertaa naisopiskelija. Kun opiskelijat kohtaavat ensimmäisen järkyttävän veriteon, heistä monet ovat välittömästi alttiita uskomaan, että he ovat jonkinlaisten yliluonnollisten voimien piinaamia. Kyseessä on elokuvan yksi suurimmista puutteista. Opiskelijoiden tulkinnan välittömyyttä ei selitetä.
Opiskelijat eivät voi paeta koulurakennuksesta eikä heillä ole käsitystä veritekojen tekijästä. Keskusradiosta kuuluu piinaajan ääni, joka vaatii heitä selvittämään, mikä motiivi tekijällä on surmata oppilaita. Vihjeitä ei kuitenkaan ehditä hirveästi pohtia, kun päitä alkaa putoilla huimaavaan vauhtiin. Tässäkin poiketaan ensimmäisen elokuvan tyylistä.
Vaikka yhteneväisyyksiä on, kuten tuntematon piinaaja tuntemattomalla motiivilla ja kyse on lukioikäisistä suljetussa kouluympäristössä, paljoa muuta yhteistä kahdella elokuvalla ei ole. Gosa 2 luultavasti olisi toiminut paremmin ilman jatkuvaa vertaamista edeltäjäänsä. Aihepiiri on hieman erillainen, seuraajassa pyöritellään paljon sitä, mihin kaikkeen ihminen voi olla valmis ollakseen suosittu ja näistä valinnoista seuraavaa syyllisyyttä.
Päähenkilöiden valinnat eivät kuitenkaan kestä päivänvaloa, joten kehenkään ei oikein osaa kiintyä. Kavalkaadiin kuuluu niin tirkistelyä, seksuaalista väkivaltaa kuin selkeä päätös olla puuttumatta rikokseen, jonka tietää tapahtuvaksi. Puhumattakaan surmasta ja virkavallalle valehtelusta. Melko häiriintynyt lista varakkaille teini-ikäisille etenkään kun kaikkeen tunnutaan suhtautuvan piittaamattomasti.
Jos jommankumman elokuvan katsoo, toiseen ei ole tarvetta. Itseäni ensimmäinen puhutteli enemmän jännittävyydessään, sillä siinä tuntui olevan koko ajan vähän epäselvää, onko väkivallan takana oikea ihminen vai jokin yliluonnollinen entiteetti.
Gosa 2 (2010)
1 h 24 min
Ohjaaja: Seon-Dong Yu
Käsikirjoittajat: Hye-Min Park, Jeong-Hwa Lee, Gong-Yu Lee
Korteneva 