Emma Donoghuen Huone on riipaiseva tarina viisivuotiaan pojan näkökulmasta siitä, miten hänen kotinsa on hänen äidilleen helvetti. Jack asuu Äidin kanssa Huoneessa tietämättä, että he ovat hänen puolitodellisena pitämänsä Vanhan Kehnon vankeja. Jackin maailmassa lähes kaikki Ulkopuolella olevat asiat ovat epätodellisia, kuten television eri ohjelmien, ”planeettojen” ihmisetkin.
Pieneen maailmaan tulee kuitenkin särö, kun Jackin äiti alkaa kertoa hänelle yhä enemmän todellisesta ulkomaailmasta. Aluksi se käy vahingossa, kaikkia asioita on vaikea selittää eristetyn huoneen rajaaman alueen ehdoilla.
Huone perustuu jossain määrin erinäisiin todellisiin, kammottaviin vapaudenriistotapauksiin, kuten ns. Fritzlinin insestitapaukseen. Josef Fritzlin piti tytärtään 24 vuotta vangittuna kellarissaan ja käytti tätä säännöllisesti seksuaalisesti hyväksi. Huoneessa Jack puolestaan kuuntelee turvassa pimeässä vaatekomerossa, miten hänen äitinsä yhdeksän vuotta aiemmin kidnapannut mies käy ”narisuttamassa vuodetta”.
Romaani voidaan jakaa kahteen osaan, joista jälkimmäinen laajentaa Jackin ja äidin tarinan kattamaan myös asioita heidän itsensä ympäriltä. Viisi ikävuotta onkin järkevä vähimmäisvaatimus kertojalle, kun pitäisi edes alkeellisesti ymmärtää muiden ihmisten motiiveja ja sisäistä narratiivia.
Toinen osa on myös selkeästi heikompi juuri tämän takia. Jack on uskomattoman, suorastaan naurettavan, pystyvä ja nopeasti lapsi siihen nähden, ettei hänen maailmassaan ole ensimmäisenä viitenä vuotena ollut ketään toista ”oikeaa” ihmistä. Pienet kiukuttelukohtaukset ja painajaiset vaikuttavat pieneltä sen rinnalla, miten suuria muutoksia Donoghue Jackille tarjoilee.
Rankoista puitteistaan huolimatta tarinaan kannattanee suhtautua selkeästi viihteellisenä, sillä se ei oikein vastaa viisivuotiaan todellisia kykyjä ja kehityspotentiaalia. Kerronta on ajoittain jopa tukahduttavaa jatkuvine tajunnanvirtauksineen, minkä tarkoituksena lienee kuvata viisivuotiaan ajattelua. Parhaimmillaan Huone on kuitenkin muutamaan päivään luettuna, jolloin lukemisessa säilyy jonkinlainen flow-tila – jos sen onnistuu saavuttamaan.
Emma Donoghue: Huone
325 s., kovakantinen
Tammi, 2012
Suomentanut: Sari Karhulahti
Englanninkielinen alkuteos: Room (2010)
Korteneva 