
Runsaasti kuvitettu Mikko-Olavi Seppälän teos Suruton kaupunki – 1920-luvun iloinen Helsinki vie lukijan keskelle kieltolain ja jazzmusiikin aikakautta. Vasta itsenäistynyt Suomi kipuilee vielä sotien jälkeistä aikaa, mutta Viron viinaralli on jo tuttua ja tervehtyä voi pullon pohjan tavoittelun lisäksi myös urheilukentillä.
Teoksen fokus on selkeästi kieltolaissa. Alkoholikulttuuri käsittää niin salakapakat kuin autoistuvan Helsingin viinatrokarit. Paremmista tanssiravintoloistakin pirtua saa teemukeissa. Kieltolakia vahtivat viranomaiset ovat helisemässä, kun viina katoaa salamyhkäisesti laseista ja ravintolan keittiöstä aina, kun he astelevat takit päällä tarkastamaan saleja.

Myös autoilukulttuuri alkaa todenteolla saapua pääkaupunkiin 1920-luvulla. Katukuvaan ilmestyvät ensimmäiset liikennemerkit ja liikennettä ohjaavat poliisimiehet. Hevoset väistyvät uuden ajan kulkuneuvojen tieltä.
Kuvitus ja melko ilmava taitto antavat teokselle oman säväyksensä. Aikalaislähteitä on hyödynnetty paljon ja tekstissä vilisee niin lainauksia laulun sanoista kuin poliittisista kirjoituksistakin. Kieltolain lisäksi arvostelua herättää helsinkiläisnuorison pukeutuminen, liian feminiinisinä pidetyt nuoret miehet, nakkikioskien aukioloajat ja paheellisuuteen houkutteleva ulkomaalaisvaikutteinen musiikki.
Kirjaa voi heittämällä suositella kenelle tahansa 1920-luvusta ja Helsingin kaupunkihistoriasta kiinnostuneelle. Mikko-Olavi Seppälä on ollut mukana lukuisien Helsinki-aiheisten näyttelyiden tekemisessä, joten asiantuntijuus on todellakin kattavaa. Vaikka teos onkin muutama vuosi sitten julkaistu, oli mielenkiintoista yrittää peilata sitä nykypäivään juurikin 2020-luvun alussa lukiessa.
Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki – 1920-luvun iloinen Helsinki
232 s., kovakantinen
WSOY, 2016