Guy Delisle – Pjongjang

Maailmassa on vain yksi valtio, jossa ei ole Internetiä. Vakoojia on senkin edestä. Kuka vain, jonka Kim Il-Sung -rintapinssi on unohtunut kotiin takinliepeistä, voi olla vastavallankumouksellinen.

Kanadalainen animaattori Guy Delisle matkustaa kahdeksi kuukaudeksi Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pjongjangiin valvomaan ranskalaisen animaatioelokuvatuotantoyhtiön tilauksen valmistumista. Animaatioiden välikuvat piirrätetään ulkomaisilla alihankkijayrityksillä ja näin ollen tuotantoa on siirtynyt Kiinasta vieläkin halvemman työvoiman perässä muualle.

Valvonnasta huolimatta Delisle saa tullista läpi matkaradion, jolta hän löytää saman kanavan kahdeltatoista eri taajuudelta. Kun hän lainaa Orwellin 1984-romaanin tulkilleen, tämä ei uskalla keskustella siitä vaan palauttaa sen hätäisesti antaen ymmärtää, ettei oikein välitä tieteiskirjallisuudesta. Salaa tehty kävelymatka Pjongjangin rautatieasemalle on seuraavana aamuna jo oppaan tiedossa ja hotellin virkailija tuo joka aamu kello seitsemältä uuden vesipullon huoneen jääkaappiin riippumatta siitä, onko Delisle nukkumassa vai ei.

Orwellin 1984 on turhankin osuvaa lukemista Pohjois-Korean komennukselle. Voi vain kuvitella, miltä tuntuu lukea ajatusrikoksista vuoteessa, kun päivät kuluvat jatkuvassa valvonnassa. Kielimuurin lisäksi kommunikointia pohjoiskorealaisten kanssa rajoittaa se, ettei hotellilta tai edes työhuoneesta minnekään saa lähteä yksin tai luvatta ja käsitys ympäröivästä maailmasta on täysin toisenlainen.

Oppaat kertovat Delislelle, ettei Pohjois-Koreassa ole vammaisia, koska jokainen pohjoiskorealainen on syntyessään niin älykäs, vahva ja terve. Lähes jokaisessa musiikkikappaleessa tuntuu esiintyvän vähintään kertaalleen Kim Jong-Ilin nimi. Tienvarsilla näkyy ns. vapaaehtoisia kastelemassa ja leikkaamassa nurmikkoja. Puhe tyrehtyy keskusteltaessa loistavasta korealaisesta animaattorista, joka ei enää työskentelekään missään.

Löytää Deslisle nopeasti myös muita ulkomaalaisia, joiden kanssa käydä syömässä hotellin kahdessa ravintolassa. Perjantaisin voi käydä juhlimassa kansalaisjärjestöjen tiloissa tai hotellien ulkomaalaisten kerroksessa, jonne oppaat eivät pääse sisään, mutta välimatkojen taittamisessa heidän läsnäolonsa on välttämätön. Ulkomaalaiset eivät saa tilata taksia ilman opasta kulkeakseen edes hotellilta toiselle.

Naivistisen selkeä piirrostyyli on myös ilmeikästä ja jopa hauskaa. Muuten kuivakalle aiheelle valinta tuntuu tekevän palveluksen. Delislen ilmaisussa näkyy työ animaatioelokuvien eri tuotannon vaiheissa, mutta tarina tuskin seisoisi omillaan ilman sarjakuvan tukea. Omaelämänkerrallisesti kaksi kuukautta lähinnä hotellihuoneessa ja työpöydän ääressä arvioimassa alihankkijoiden välipiirroksia eivät ehkä olisi kiinnostavimmasta päästä, jos puitteina ei sattuisi olemaan maailman suljetuin valtio.

Guy Delisle: Pjongjang
176 s., pehmeäkantinen
WSOY, 2009
Suomentanut: Saara Pääkkönen
Ranskankielinen alkuteos: Pyongyang (2003)