Tulta, tappuraa ja helliä tunteita – muutama lyhytarvio syyskuussa luetuista sarjakuvista

Kuten arvelinkin blogin 2-vuotisblogikirjoituksessa, uusiin opintoihin sukeltaminen ja yliopistoon totuttelemisen myötä tulleet riennot ovat vieneet niin aikaa kuin henkistä kapasiteettiakin siinä määrin, ettei omaehtoiselle lukemiselle ole oikein tuntunut löytyvän luontevaa rakoa arkirutiinissa. Sarjakuvat ovat jälleen toimineet henkireikänä. Vaikka en sarjakuvia kirjallisena tyylilajina haluaisi halveksua, olen usein elämässäni kokenut, että kertovan kuvataiteen parissa on näppärämpi rentoutua … Jatka lukemista Tulta, tappuraa ja helliä tunteita – muutama lyhytarvio syyskuussa luetuista sarjakuvista

Pahoinvointiin saakka – CMX:n verkkosivujen kadonneet aarteet

Tuukka Hämäläisen toimittama Ad nauseam on reilu 700-sivuinen järkäle, joka koostuu fanien ja muun yleisön laulu- ja soitinyhtye CMX:lle vuosien 2009-2015 välillä lähettämien kysymysten ja palautteiden parhaista paloista. Konsepti ei ummikolle kuulostane kovin hauskalta, mutta on teos sitäkin! CMX:n verkkosivuilla oli ennen niiden 2015 tapahtunutta hakkerointia vuosikausia kysymys- ja vastauspalsta, jonne kuka tahansa sai lähettää … Jatka lukemista Pahoinvointiin saakka – CMX:n verkkosivujen kadonneet aarteet

Viiltävät vuodet

Viiltävät vuodet - Nuoren naisen selviytymiskertomus on tosikertomus eräästä nuoresta, jolla ei näytä pintapuolisesti olevan mitään syytä suorastaan järjettömältä vaikuttavaan itsetuhoisuuteen. Se on myös mielenkiintoinen ikkuna erääseen perheeseen ja vanhemmuuteen. Miksi perheen vanhempi lapsi ei oirehdi samalla tavalla? Voiko olla vahingollista olla asettamatta tarpeeksi rajoja lapselle? Kenen vastuulla on, jos sekä vanhempi että lapsi voivat … Jatka lukemista Viiltävät vuodet

Mieslapsen paluu? – Iron Man 2 (2010)

Vastuun pakoilu voi tuntua hetken makoisalta. Kuutisen kuukautta Iron Man -elokuvan (2008) tapahtumien jälkeen Tony Stark on melkoisessa julkisuuden myllytyksessä. Hänen huikentelevaisuutensa ja egonsa on vain paisunut entisestään uuden, nyt julkisen supersankari-identiteetin myötä. Tony on ylimielinen jopa hallituksen kuulemistilaisuudessa, jossa häneltä tivataan Iron Man -pukua Yhdysvaltain armeijan haltuun. Elokuva alkaa Tonyn esiintymisellä Stark Expo -nimisessä … Jatka lukemista Mieslapsen paluu? – Iron Man 2 (2010)

Sotarikollisesta supersankariksi – Iron Man (2008)

Tony Stark esittelemässä kehittämiään Jericho-ohjuksia Yhdysvaltain armeijalle. Iron Man -elokuva (2008) esittelee ensimmäisen kerran Marvel Cinematic Universeen Tony Starkin (Robert Downey Jr.), jota voi kuvata monin sanoin. Miljönääri, playboy, nero, sotarikollinen. Monet luonnehdinnoista hän varmasti itsekin allekirjoittaa hymysuin. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä isänsä Howard Starkin menettänyt nuorukainen perii yritysimperiumin, jonka merkittävimmät rahat tulevat asetuotannon piiristä. Innovaatioidensa ansiosta … Jatka lukemista Sotarikollisesta supersankariksi – Iron Man (2008)

Voiko lukeminen olla vaarallista?

Alan Bennetin Epätavallisen lukijan päähenkilö on monestakin syystä kiinnostava. Harvoin fiktiivisessä kirjallisuudessa tarinoidaan henkilöstä, joka on todellinen ja edelleen elossa. Kuningatar Elisabeth II on kuitenkin kirjallisuuden piirissä tuttu hahmo ja toki päässyt valkokankaallekin lukuisiin eri tulkintoihin omasta elämästään. Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen: kirjallisuudessa oli jotain ylevää. Kirjat eivät piitanneet siitä kuka niitä … Jatka lukemista Voiko lukeminen olla vaarallista?

Tuskailuja unohtamisen muistamisesta – Captain Marvel (2019)

"Higher, further, faster, baby!" Captain Marvel (2019) on yksi suosikki-MCU-elokuvistani. Ei pelkästään yksittäisen hahmon kehystarinaelokuvana, vaan ylipäätään. Paljolti siitä johtuu ihan yksinkertaisista komponenteista. Kyseessä on supersankarielokuva ja leffassa on autenttista 1980- ja 1990-lukujen taitteen fiilistä ja pääosanäyttelijä Brie Larsson aiheuttaa itsessäni jonkinlaisia aivotoiminnan lamaantumisen oireita. Oirekuva on positiivinen, vaikkakin höperöittävä. Kronologisessa järjestyksessä katsoessa elokuvan tyylilaji … Jatka lukemista Tuskailuja unohtamisen muistamisesta – Captain Marvel (2019)

2 vuotta (kirja)bloggaamista!

Juhlapäivää juhlistin totta kai kahvilla, kekseillä ja kirjastokäynnillä. Blogille tuli tänään kaksi vuotta olemassaoloa täyteen, joten ajattelin noteerata tapausta ihan omassa postauksessaan. Kahteen vuoteen on mahtunut hiljaisempia kuin aktiivisempiakin jaksoja. Yleisenä tavoitteena on kuitenkin julkaista vähintään yksi kirjoitus kuukaudessa. Toistaiseksi postauksia on julkaistu kaiken kaikkiaan 81. Näyttökertoja koko kahden vuoden aikana on reilu 1700 ja … Jatka lukemista 2 vuotta (kirja)bloggaamista!

Mikä synnyttää sarjamurhaajan? – Crazy, Not Insane (2020)

Tekeekö taipumus ratkaista sisäisiä ja ulkoisia ongelmia väkivallan kautta yksilöistä kliinisesti mielisairaita? Kuka tahansa meistä voisi olla natsi, muistuttivat Natsi-Saksan tuhon jälkeen useat saksalaiset ajattelijat, kun saksalaiset alkoivat käymään läpi kollektiivista traumaansa. Kuka tahansa meistä voisi olla natsi, jopa minä, toteaa psykiatri Dorothy Lewis. Psykiatri Dorothy Lewis avaa HBO:n Crazy, Not Insane -dokumenttielokuvan (2020) kysymällä, … Jatka lukemista Mikä synnyttää sarjamurhaajan? – Crazy, Not Insane (2020)

Buddhalaisella totuuden tiellä

Kirjabloggaajien 13. klassikkohaasteeseen valitsin kirjaston hyllystä aivan sattumalta buddhalaisen filosofian klassikkoteoksen Dhammapadan. Viimeksi filosofista kirjallisuutta olikin tullut luettua toissa vuonna, jolloin Marcus Aureliuksen kautta perehdyin yhteen länsimaisen filosofian vanhimmista suuntauksista eli stoalaisuuteen. Stoalaisuudessa ja buddhalaisuudessa onkin äkkiseltään paljon samaa. Maallisen elämän väistämätön päättyminen kuuluu tiedostaa ja seuraavassa elämässä - tai olemattomuudessa - ihminen ei omaisuudella … Jatka lukemista Buddhalaisella totuuden tiellä