Amerikkalaisen koomikko Duncan Trussellin yhdessä Adventure Timen luojana tunnetun Pendleton Wardin kanssa kyhäämä The Midnight Gospel on hämmästyttävä pläjäys absurdiutta ja syvällisiä keskusteluja.
Netflixissä ensijulkaisunsa 20. huhtikuuta (tai 4/20, kuten sarjaan sopivasti Atlantin toisella puolella sanottaisiin) saanut piirrossarja on Pendleton Wardin aiemmista animaatiosarjoista poiketen suunnattu selkeästi aikuisyleisölle. Sarjan 8 jaksoa pohjautuvat Trussellin podcastissa käytyihin keskusteluihin ja alkulähteen annetaan näkyä. Joissain jaksoissa nimittäin päähenkilöä puhutellaan kuin vahingossa Duncaniksi.
Clancy Gilroy on niin sanottu avaruusesittäjä (engl. spacecaster), joka jokaisen jakson aikana matkustaa simulaatioviljelyyn tarkoitetulla laitteistollaan eri planeetoille haastattelemaan jotakin planeetan asukasta avaruuslähetystään varten. Haastattelut muistuttavat podcastien pitämistä sikäli että niissä tapahtuu keskustelevaa ajatusten vaihtoa. Useimmiten Clancy kuitenkin tapaa törmätä haastateltavansa kesken näiden omien seikkailuiden, jotka jatkuvat haastattelusta riippumatta omalla painollaan ja Clancyn kulloinenkin planeetalle lähetetty avatarhahmo raahautuu perässä – joko omin jaloin tai kirjaimellisesti.
Keskustelujen teemat vaihtelevat päihteiden vastuullisesta käytöstä uskonnollisiin kokemuksiin. Seitsemännessä jaksossa Clancy tapaa jopa Kuoleman, jonka kanssa he käyvät juttusille kuoleman kohtaamisen etääntymisestä nyky-yhteiskunnassa. Samanaikaisesti he käyskentelevät Clancyn laukussa, joka sisältää itsessään melkoisen universumin ja yrittävät metsästää jonkinlaista sian kaltaista olentoa, joka on varastanut Clancyn vesijohdon.
Osa The Midnight Gospelin viehätyksestä tulee juurikin siitä, että keskustelut tuntuvat jatkuvan omalla painollaan, tapahtui mitä tapahtui.
Myös siitä saa omat sävärinsä, että esimerkiksi Kuoleman rooliin animaatiossa on pistetty Trussellin podcastissa vieraillut hautausurakoitsija Caitlin Doughty. Vankila-ajastaan ja paikasta riippumattoman henkisen itsenäisyytensä löytämisestä kolmannessa jaksossa kertova kala-akvaariopäinen seikkailija puolestaan on kuolemanrangaistukseen tuomittu, mutta myöhemmin vapautettu Damien Echols. Tarinoinnit ovat siis tavallaan autenttisia eivätkä täysin käsikirjoitettuja.
Sarja ei ole juonivetoisimmasta päästä viime vuosien aikuisille suunnatuista animaatiosarjoista. Julkaisuajasta päätellen paras katseluaika on pienissä erissä ja tällä hetkellä etenkin tietyissä Yhdysvaltain osavaltioissa, mutta täysin selväpäisenäkin se oli yllättävän rentouttavaa katsottavaa. Kyllä tätä mielellään toisenkin tuotantokauden ottaisi vastaan.
The Midnight Gospel (2020)
23 min/jakso, 8 jaksoa
Sarjan luojat: Pendleton Ward, Duncan Trussell (ohjaus)
Korteneva 