Internet on parasta ja pahinta, mitä meille on tapahtunut.
s. 9
Yli kolmekymmenvuotisen uran F-Securella tehnyt Mikko Hyppönen on ollut Internetin suurten murrosten äärellä lähes aina niiden tapahtuessa. Vastikään julkaistu, napakasti nimetty Internet-kirja pyrkii mielenkiintoisten anekdoottien ja lyhyiden informatiivisempien lukujen kautta antamaan vajaan 300 sivun mitassa lavean kuvan sekä Internetin historiasta että raapaista sen mahdollisia tulevaisuudenkuvia.
Teos on useassa kohtaa hauska ja jopa ällistyttävä. Vaikka Internetin sisällöt kasvavat päätä huimaavaa tahtia ja useasti käyttäjät pyrkivät anonymiteettiin, välillä globaalit tietoliikenneyhteydet ovat myös pienentäneet maailmaa yllättävillä tavoilla.
Eräässäkin tapauksessa Hyppönen keksii firman palaverissa, voisiko hän tulevassa tapahtumassa, joka järjestettäisiin ensimmäisenä pidetyn tietokoneviruksen 25 vuotisen historian puitteissa, tehdä jotain konkreettisempaa tai ainakin mielenkiintoisempaa kuin vain muistella tietokonevirusten kentän pioneereja ja niiden merkitystä. Hyppönen muistaa löytäneensä mahdollisen vihjeen viruksen tekijöistä purkaessaan sen koodin, kun se aikanaan ilmestyi. Hän alkaa kaivella asiaa ja yllätyksekseen huomaa, että koodiin upotetussa osoitteessa asuu edelleen samanniminen henkilö kuin 25 vuottakin sitten. Matka Pakistaniin kuvaajan kanssa vie hänet eräiden ensimmäisten tietokonevirusten todella koodanneiden henkilöiden luo.
Tietoturva-asiantuntijan näkökulma on sikälikin mielenkiintoinen, että itse näkisin tietoturvan ja erilaisten verkkohyökkäyksien olevan tulevaisuudessa entistäkin suuremmassa roolissa Internetin käytettävyyden ja käyttäjien turvallisuuden kannalta. Tähän liittyviä esimerkkejä myös lähivuosilta teoksessa on kiitettävästi.
Teoksessa ehkä yllättävintä itselleni oli se, miten paljon suomalaisten sovellutukset todella ovatkaan vaikuttaneet Internetin ja tietotekniikan historiaan tähän mennessä. Tiesin kyllä Linus Torvaldsin keksineen Linux-käyttöjärjestelmän, mutten Gitiä, johon esimerkiksi GitHub perustuu.
Välillä käytetyt arvelut Internetin tulevaisuudesta tuntuvat melko ontoilta. Tulevaisuuteen ei toki ole kenelläkään minkäänlaista kristallipalloa käytettävissään. Usein kuitenkin vaikuttaa siltä, että Hyppönen vain heittää jonkun mahdollisen kehityssuunnan ja perustelee sitä lähinnä sillä, että Internetin historia on ollut ällistyttävä ja ennustamattomia tai epätodennäköisiltä vaikuttaneita kehityssuuntia täynnä aiemminkin. Toki kirjan lyhyt mitta vähän suitsii spekulaatioiden taustan laajaa avaamista, mutta itse olisin toivonut kattavampaa selostusta, miksi jokin tietty mahdollisuus on valittu esitettäväksi.
Myöskään Hyppösen optimistisuus siihen, että teknologia ratkaisee lopulta ongelmamme, ei oikein puhutellut minua.
”[–] lopulta teknologia ei tule olemaan ongelma ilmaston lämpenemiseen liittyen. Päinvastoin, teknologia tulee tuottamaan keinoja, joilla ilmaston lämpeneminen ratkaistaan. Emme tule luopumaan sähköä kuluttavasta teknologiasta, vaan teknologia tulee mahdollistamaan haitallisen hiilidioksidin poistamisen ilmakehästä.”¹
En usko, että Hyppönen välttämättä redusoi ilmastonmuutosta pelkäksi hiilidioksidipäästöihin liittyväksi ilmastonlämpenemiseksi. Kuitenkin ratkaisu vaikuttaa teknologiaoptimisuudessaan nurinkuriselta ja tuo mieleen Jevonsin paradoksin.²
Yleisesti ottaen teos on kuitenkin onnistunut katsaus otsikkonsa mukaiseen aiheeseen. Kirjaa voinee suositella melko varauksetta kaikille, joita Internetin historia kiinnostaa. Vaikka tietoteknistä sanastoakin viljellään, tekstin yleinen ymmärtäminen ei vaadi erityistä perehtymistä aiheeseen. Se on myös viihdyttävää luettavaa sellaisille, joilla Internetin historiasta on jonkinlainen käsitys: käsittelykulma on kuitenkin aina omanlaisensa. Hyppönen tuskin pyrkii kaikenkattavaan esitykseen, mutta hänellä on perustellusti omakohtaista kokemusta monista kirjassa kuvatuista vaiheista, joten teksti on jo sikälikin kiinnostavaa.
Hyppönen, Mikko: Internet
288 s., kovakantinen
WSOY
1. s. 220.
2. Janne Korhonen käsittelee Jevonsin paradoksia osuvasti blogissaan.
Artikkelikuvan lähde: Christiaan Colen, 2015.
Korteneva 