Onko Charlize Theronista seuraavaksi toimintaelokuvaikoniksi? – Atomic Blonde (2017) & The Old Guard (2020)

Charlize Theron antamassa Itä-Saksan pollareille kyytiä puutarhaletkulla Atomic Blondessa. [kuva 1] Toimintaelokuvan jättiläiset ovat vuoron perään täyttäneet teatterisaleja testosteronia huokuvalla räjähdysten ja konetuliaseiden papatuksen montaaseilla. Genren kovimmat nimet ovat suoranaisia käsitteitä itsessään. Kuka ei tietäisi, keitä ovat Dwayne "The Rock" Johnson, Jason Statham, Tom Cruise tai Sylvester Stallone - tai millaisia leffoja he tähdittävät? Voiko … Jatka lukemista Onko Charlize Theronista seuraavaksi toimintaelokuvaikoniksi? – Atomic Blonde (2017) & The Old Guard (2020) →

Kuinka paljon yhdestä kolmevuotiaasta?

Tuttu nimi sattui silmään katsellessani äitini kirjahyllyä. Lene Kaaberbøl tuli tutuksi lapsuudessani Näkijä-fantasiasarjan kirjoittajana, mutta en tiennyt hänen kirjoittaneen myös muun lajityypin kirjallisuutta. Uteliaisuus vei voiton - tai ehkä takakansiteksti: Matkalaukussa makasi poika. Alaston vaaleatukkainen poika, pieni ja hento, korkeintaan kolmevuotias. Pojan polvet olivat koukussa rintaa vasten ja hänet oli taiteltu kuin paita, jotta hän … Jatka lukemista Kuinka paljon yhdestä kolmevuotiaasta? →

101 ihmisen parasta ystävää – Miten kukaan voisi satuttaa suloisia pentuja?

"Minä elän turkiksilla, palvon turkiksia!" - Cruella De Vilin lempiasia ei jää epäselväksi. 101 dalmatialaista (1961) on Disney-klassikko, joka itselleni oli entuudestaan tuttu lähinnä lapsuuden kuvakirjoista. Ylipäätään suurimman osan näkemistäni Disney-piirretyistä olen nähnyt vasta pitkällä teini-iässä tai aikuisena. Nyt Disney+ -striimauspalvelun tuodessa kaikki klassikkoanimaationsa kenen tahansa maksavan asiakkaan näyttöpäätteelle, koin että oli aika sukeltaa dalmatialaisten … Jatka lukemista 101 ihmisen parasta ystävää – Miten kukaan voisi satuttaa suloisia pentuja? →

Suomalaisen rikostarinan klassikko ei vanhene koskaan

"Murha on rikoksista samanaikaisesti kauhistuttavin ja kiehtovin. Miksi näin on?" kyselee sarjan salapoliisi, juontaja Åke Lindholm. Olin kiusallisen kiinnostunut Kyllikki Saaren murhamysteeristä vuosi pari sitten. Tähän harrastuneisuuteen liittyi mm. murha.infon (tuttavallisemmin Minfo) keskusteluketjujen lukeminen aiheesta silloisessa laajuudessaan. Yksi Minfossakin kiivasta keskustelua herättänyt tulkinta surmasta on Åke Lindmanin juontaman klassikkosarjan Ei vanhene koskaan jakso. Etsiessäni jotain … Jatka lukemista Suomalaisen rikostarinan klassikko ei vanhene koskaan →

Viimeinen vakavasti otettava suomirockin kriitikko?

Pidän sukeltamisesta muiden kirjahyllyihin, etenkin kokoelman haalineen suositusten kautta. Illanvietossa suomirockia melko vieraaksi substanssiksi luonnehdittuani käteeni työnnettiin Nalle Östermanin teos Härmägeddön - Vuoteni suomirockissa. Vetovoiman laki tai ehkä kostotoimenpide. Arvostin jotain Talking Headsin tai Tears for Fearsin jo unohtamaani biisiä siitä repäistyä cover-versiointia enemmän, toisin kuin illan emäntä itse. Vaikka Österman on ansainnut musiikkitoimittajana kannuksensa … Jatka lukemista Viimeinen vakavasti otettava suomirockin kriitikko? →

Carol Isaacs – The Wolf of Baghdad

Harvoin lukiessani sarjakuvia alan säästellä sivuja, etteivät ne loppuisi. Sanallisen kerronnan vähäisyys ja kuvien korostunut merkitys tarinan vetäjänä tekivät The Wolf of Baghdadista yllättävän upottavan lukukokemuksen, jonka ei halunnut päättyvän liian nopeasti. Carol Isaacsin The Wolf of Baghdad on kertomus hänen perhehistoriastaan - ja samalla siitä, mitä Baghdadin juutalaisväestölle tapahtui. Tyypillisten puhekuplien ja tekstilaatikoiden sijaan … Jatka lukemista Carol Isaacs – The Wolf of Baghdad →

Elokuva: The Dead Don’t Die (2019)

Millainen kauhuelokuva saadaan aikaan sisällyttämällä mahdollisimman moni kauhuklassikko yhteen ja samaan elokuvaan? The Dead Don't Die (2019) on ohjaaja-käsikirjoittaja Jim Jarmuschin vastaus kysymykseen. Centervillen pikkukaupungissa tapahtuu kauhistuttava kaksoissurma. Lakoniset paikallispoliisit Cliff Robertson (Bill Murray) ja Ronnie Peterson (Adam Driver) joutuvat keskeyttämään sopivasta kahvinjuontiajasta ja donitseista murehtimisen. Peterson huomaa välittömästi, että vammojen perusteella kyseessä täytyvät olla … Jatka lukemista Elokuva: The Dead Don’t Die (2019) →

Elokuva: Phantom of the Opera (1943)

Gaston Lerouxin romaanista Oopperan kummitus on tehty lukuisia eri tulkintoja niin valkokankaalle kuin teatterinäyttämöllekin. Vuoden 1943 sovitus Phantom of the Opera ei ole niin synkkä kuin monet muista versioista, mutta siinä on oma viehätyksensä. Tarinan keskiössä on Pariisin oopperassa kaksikymmentä vuotta orkesterimontussa viulua vingutellut Erique Claudin. Pahaksi onneksi hänen vasen kätensä on vaurioutunut eikä teatterinjohtaja … Jatka lukemista Elokuva: Phantom of the Opera (1943) →

Mary Shelley – Frankenstein

"Miten paljon sinä vihaatkaan minua joka olen kurjin kaikista elävistä! Vaikka olet luojani, sinä halveksit minua."s. 138 En oikeastaan ollut kovinkaan suuresti kiinnostunut Mary Shelleyn klassikkoromaanista Frankenstein ennen kuin näin 2017 ilmestyneen nimielokuvan. Elokuva kuvaa Shelleyn henkilöhistoriaa aina lapsuudesta hänen avioliittoonsa ja kirjailijauransa alkuvuosiin. Englannissa oleskelun alettua tuntua kohtuuttomalta muistukselta aiemmista henkilökohtaisen elämän vaikeuksista, Shelley … Jatka lukemista Mary Shelley – Frankenstein →

Elokuva: The Ape (1940)

Brittinäyttelijä Boris Karloff lienee parhaiten tunnettu vuoden 1931 Frankenstein-elokuvan hirviönä. Hän ehti kuitenkin pitkän uransa aikana näytellä yli 200 elokuvassa. Usein roolitus oli kauhuelokuvien enemmän tai vähemmän inhimillisenä hirviönä. Harva elokuvista kuitenkaan on jäänyt elämään itsenäisenä teoksena. Vuoden 1940 The Ape tekee kivuliaasti selväksi, miksi näin on. Tivolimusiikin säestämä alku ei ainakaan enää ole kauhuelokuville … Jatka lukemista Elokuva: The Ape (1940) →