Brittinäyttelijä Boris Karloff lienee parhaiten tunnettu vuoden 1931 Frankenstein-elokuvan hirviönä. Hän ehti kuitenkin pitkän uransa aikana näytellä yli 200 elokuvassa. Usein roolitus oli kauhuelokuvien enemmän tai vähemmän inhimillisenä hirviönä. Harva elokuvista kuitenkaan on jäänyt elämään itsenäisenä teoksena.
Vuoden 1940 The Ape tekee kivuliaasti selväksi, miksi näin on.
Tivolimusiikin säestämä alku ei ainakaan enää ole kauhuelokuville tyypillisimpiä, vaikka sirkusseurueisiin sisältyvä vapauden ja kummallisuuksien ajatus on säilynyt populaarikulttuurissa hyvin sekä elokuvissa että tv-sarjoissa. Käytettiinhän amerikkalaisessa tv-sarjassa American Horror Storyssa kokonainen kausi sirkukseen liittyvien kauhuelementtien tutkiskeluun.
Kovin syvällisesti sirkuskulttuuriin ei kuitenkaan sukelleta, vaikka polion takia vyötäröstä alaspäin halvaantuneelle nuorelle neiti Francis Cliffordille sirkuksen trapetsitaiteilija esiintyykin pystyvänä ja ihanteellisena naisruumiina. Pääroolissa kuitenkin on Karloff ja hänen roolihahmonsa surullinen menneisyys.
The Apessa Karloffin rooli on hajamielisen oloisena professori Bernand Adrianina, joka on menettänyt vaimonsa ja tyttärensä poliolle. Aina tragediasta asti hän on omistanut kaiken tarmonsa kehittääkseen lääkkeen, jolla polion aiheuttamat halvaukset voidaan parantaa. Pikkukaupungin asukkaiden luottamuksen puutteesta huolimatta Adrian on suoranaisen isähahmon roolissa polion takia vyötäröstään alaspäin halvaantuneelle nuorelle Frances Cliffordille.
Karloffin rooli on oikeastaan ainoa syy, miksi elokuvaa voinee suositella. Juoni on paperinohut ja epäuskottava. Kaupunkiin on tullut sirkus, josta on karannut väkivaltaisesti kurissa pidetty suuri apina. Apina pääsee pakenemaan ja tohtori huomaa, että hänen käytössään on eläimen jäljiltä runnellun ihmisen selkäydinnestettä. Kappas, se onkin ainoa asia, mitä hänen lääkkeestään on puuttunut!
Kaupunkilaisten tietämättä heillä on siis vaarallisen eläimen lisäksi pian muodostuva ongelma keinolla millä hyvänsä lisää tärkeää ainesosaa havittelevasta lääkäristä. Lääkärin harmiksi lääkekokeiluja kuitenkin epäilee neiti Cliffordin mustasukkainen poikaystävä. Tämä pelkää jäävänsä hyödyttömäksi, jos heila saa uuden vapauden parantuessaan. Poikaystävä toteaakin Cliffordin ihaillessa trapetsitaiteilijan sulokkuutta, ettei akrobaatti ole arkisemmassa ympäristössä nähtynä kovin kummoinen.
Puvustus ei ole erityisen vakuuttavaa eivätkä myöskään asukkaiden toimet apinan surmaamiseksi. Tohtorille harmia ikkunoiden särkemisellä aiheuttanut poikajoukko tuntuu olevan pätevämpi metsästysporukka kuin seriffin luotsaamat kaupunkilaiset. Lopulta jonkinlaiseen kliimaksiin päästään, mutta sen yllättävyys loistaa poissaolollaan. The Ape onkin lähinnä näppärä ja yksinkertainen elokuvavälipala lyhyen kestonsa puolesta, jos Boris Karloffin tuotanto suurimpien klassikkojen ulkopuolella kiinnostaa.
The Ape (1940)
1 h 2 min
Ohjaaja: William Nigh
Käsikirjoittajat: Adam Shrink (näytelmä), Curt Siodmak, Richard Carroll
Kuvat: IMDb: 1, toinen kuva oma kuvakaappaus elokuvasta
Korteneva 