Tuskailuja unohtamisen muistamisesta – Captain Marvel (2019)

Captain Marvel (2019) on yksi suosikki-MCU-elokuvistani. Ei pelkästään yksittäisen hahmon kehystarinaelokuvana, vaan ylipäätään.

Paljolti siitä johtuu ihan yksinkertaisista komponenteista. Kyseessä on supersankarielokuva ja leffassa on autenttista 1980- ja 1990-lukujen taitteen fiilistä ja pääosanäyttelijä Brie Larsson aiheuttaa itsessäni jonkinlaisia aivotoiminnan lamaantumisen oireita. Oirekuva on positiivinen, vaikkakin höperöittävä.

Kronologisessa järjestyksessä katsoessa elokuvan tyylilaji on alusta lähtien selkeämpää tieteisfiktiota kuin edeltäjänsä: Captain America: The First Avengersin supersankariseerumit kalpenevat avaruusalusten ja vieraiden humanoidirotujen rinnalla. Sävykin on kepeämpi, vaikka tarinat muistuttavat tietyiltä piirteiltä vähän toisiaan. Molempien nimihahmot nousevat ylös aina kaatuessaan, ihan vaikka piruuttaan, ja molempien hahmokaareen kuuluu lopulta omasta ajastaan ja ihmissuhteistaan irti tempaistuksi tuleminen.

Perustavanlaatuisia erojakin toki alkaa löytymään ja varsin pian. Captain Marvel sijoittuu 1990-luvulle ja estetiikka on sen mukaista videovuokraamoineen, Nine Inch Nails -bootleg-paitoineen ja hakulaitteineen. Aikakausi heijastuu makeasti myös elokuvan ääniraidassa: pakollisen The Avengers Theme -raidan lisäksion No Doubtia, Garbagea ja TLC:tä.

Elokuvassa seurataan reilun tunnin ajan päähenkilöä, joka ei tiedä identiteetistään mitään. Monissa nettiarvosteluissa elokuvan on katsottu sen takia olevan juonellinen pannukakku: Brie Larson ei pääse loistamaan räiskyvänä entisenä naissotilaana, joka on pelkällä sisullaan raivannut tiensä lennostoon. Tämä arvio on mielestäni virheellinen. Silloinkin, kun Danvers ei tiedä olevansa Danvers, hän on jo supersankari, vaikka ihmisenä olemisen menneisyys aukeaa vasta myöhemmin. Noin tunnin ajan elokuvasta hän on Vers, avaruusolentojen uudelleen nimeämä ja kouluttama eliittisotilas. Kun muistin padot myöhemmin aukeavat, hän joutuu hyvin nopeasti yrittämään sovittamaan kaksi menneisyyttään yhteen. Onko hän ihminen vai jotain muuta?

Carol Danvers on tarinansa alussa ”aivan tavallinen” Yhdysvaltojen armeijan erikoislentäjä, joka auttaa sen tarkempia yksityiskohtia tietämättä ystävänsä Maria Rambeaun kanssa tohtori Wendy Lawsonia lentolaitteiston kehittelemisessä. Tai jossain sellaisessa. Sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, koska Danvers on vain sotilas eikä mikään tiedemies, ja oikeastaan kaikki taitaakin olla jonkinlaista peiteoperaatiota, koska tohtorikin on oikeastaan kaltaisensa joukosta paennut Mar-vel-niminen avaruusolio.

Danversin lentämä kone joutuu ulkoavaruudellisen hyökkäyksen takia pakkolaskeutumaan kaukaiseen pöpelikköön ja ennen kuin hänellä on mahdollisuutta ällistellä enempää, miksi tohtori Lawson ei ole ollenkaan yhtä kummissaan asioiden saamasta kääntestä, tohtorilta lähtee nirri ja Danversilta muisti. Viimeisimpänä Lawsonin tutkimuskohteena on ollut valonnopeuteen yltävä lentoteknologia, jonka virtalähteeksi valjastetun Tesseractin energioille altistuessaan onnettomuudessa Danvers saa supersankarivoimansa. Vaikka Vers ei tunnistakaan Maata tai osaa käyttäytyä siellä entiseen malliin, hankaluuksista navigoisa -90-luvun Amerikassa poikii monta mehevää kohtausta elokuvaan.

Itse nimihenkilön lisäksi taustatarina elokuvassa annetaan myös Nick Furylle, jota esittää yllättävän luontevin videotrikein nuorennettu Samuel L. Jackson. Myöhemmissä Avengers-elokuvissa jäyhä Fury näyttää Captain Marvelissa melko harvinaista, hassuttelevaa ja jopa pehmeää puoltaan, etenkin saadessaan tehdä tuttavuutta jopa juonellisesti merkittävän kissan kanssa.

Paljon on ollut myös diskurssia siitä, tarkoittaako valinta olla kirjoittamatta Carol Danversille romanttista vastinparia elokuvaan sitä, että tarinasta voi huoleti lukea jonkinlaista homosubtekstia Danversin ja hänen entisen lentäjäparinsa Maria Rambeaun väliltä. Etenkin, kun useaan otteeseen tulee selville, että Rambeau ja hänen tyttärensä ovat olleet Carolille kuin perhe ja jos kyseessä olisivat eri sukupuolta olevat hahmot, ei olisi erityisen suuri harppaus päätellä, että jotain sutinaa on ollut. Aivan niin yksinkertaisesti ei asiaa toki homolaseillakaan saisi ajatella: vaikka Carolille kirjoitettaisiin seuraavassa elokuvassa suhde naisen kanssa, se ei tarkoita, että hän olisi ollut sellaisessa suhteessa Mariaan.

Oli Danversin romanttinen menneisyys mikä oli, Thor-elokuvista tutun Valkyrien ja Carolin välille on povattu suhdetta tulevaisuudessa. Thor: Love and Thunderiin (Thor-elokuvien neljäs osa) kiinnitetty ohjaaja Taika Waititi on pyytänyt ihmisiä varomaan pyytämästä Marvelilta liikoja, jotta kirjoittajat eivät joutuisi tekemään typeriä ratkaisuja yllättääkseen yleisön. Vaateen takana olevan logiikan ymmärtää. Samaan aikaan kuitenkin fanien tulkinnat Captain Marvelin hahmon tulevasta suunnasta ovat keskustelua, jota fanit tuskin aina kuvittelevat Marvel-elokuvien luojien seuraavan. Kävi miten kävi, en usko, että suuresti spekuloitu suhde ainakaan Marian ja Carolin välillä jatko-osaan tulee. Mieluummin sitä jopa ottaisi toisen romanssittoman elokuvan kuin uuden Thor: The Dark Worldin.

Captain Marvel (2019)
2 h 3 min
Ohjaajat: Anna Boden, Ryan Fleck
Käsikirjoitus ja/tai tarina: Anna Boden, Ryan Fleck, Nicole Perlman, Meg LeFauve, Geneva Robertson-Dworet

Kuvat: elokuvan kuvat kuvankaappauksia Disney+-palvelusta, editointi/leikkaus kirjoittajan