Tähtisumua kuuluu ehdottomasti niihin Gaimanin kirjoihin, jotka jakavat mielipiteitä ja varsin yllättävällä saralla. Elokuvaversionnin ja romaanin paremmuus suhteessa toisiinsa aiheuttaa ilmeisesti voimakastakin kahtiajakoa muuten Gaimanin tuotannosta pitävien kesken. Ainakin niiden keskustelujen ja Goodreads-arvostelujen mukaan, joihin olen törmännyt.
Itse kuulun koulukuntaan, josta elokuva oli käsittämättömän geneerinen ja jopa lapsellinen. Se on pääsyy, miksen Tähtisumuun aiemmin ole tarttunut. Nyt vasta aikuisiällä täytynee todeta viivästyksen käyneen liian pitkäksi.
Romaani kertoo Muurin kylästä, jonka ikiaikainen velvollisuus on valvoa, etteivät ihmiset harhaile mystisen muurin aukon kautta sadunomaiseen maahan. Muurin takana nimittäin asuu kaikki mahdollinen taikuus ja muu ihmiselle vieras. Kulku sallitaan vain yhtenä päivänä, kun ympäri Englantia – ja maailmaa – ihmiset saapuvat Muurin aukon takaiselle aukiolle markkinoille.
Markkinoilla myydään kaikkea taikaesineistä, merkillisistä ihmisille soveltumattomista herkuista ja kirouksista lähtien. Se on vuosittainen tapahtuma, jossa hetken ajan taikuus pääsee tunkeutumaan Muurin kylän arkeen. Muuten vuosi kiertää viljelyksen ja karjanhoidon ympärillä. Näin on myös Dunstan Thornin elämä kulkenut hyvän tovin, välillä hoitaen velvollisuuksiaan vartioiden muuria ja useimmiten vain työskentelemällä matalamielisissä hanttihommissa vanhanaikaisessa agraariyhteisössä.
Eräiden juhlien kulumisesta kun on yli yhdeksän kuukautta kulunut, hänen kotiovelleen kuitenkin toimitetaan pieni vauva. Dunstan tunnistaa lapsen pojakseen ja kasvattaa tämän muiden lastensa kanssa.
Tähtisumua on tyypillinen seikkailukertomus, jonka motivaattorina on toisaalta päähenkilön nuori rakkaus yhteen kylän tytöistä ja toisaalta kokemus siitä, että hän ei aivan kuulu omaan yhteisöönsä. Dunstan Thornin poika Tristan ei tiettävästi ole sentään orpo, mutta tätä lajityypille ominaista perinnettä noudatetaan kuitenkin antamalla hänen kätevästi unohtaa perheensä lähes koko seikkailunsa ajaksi.
Tähtisumua on kirjoitettu saduksi aikuisille. Loppukiitoksissa kirjailija maalailee, kuinka muunmuassa C. S. Lewis ja muut ovat saaneet hänet uskomaan, että satuja voi kirjoittaa aikuisillekin. Jalo pyrkimys, mutta useat esitellyt henkilöt vaikuttavat tarpeettomilta, heidän tarinansa keskeneräisiltä ja teoksen tarinakaari etenee kuin höyryjuna raiteillaan ilman suuria yllätyksiä. Parhaimmillaan teos onkin, kun lukiessa pyrkii keskittymään muihin elementteihin kuin juonen kantavuuteen.
Gaimanilla on taipumus tarpeettomiin, mutta kiinnostaviin yksityiskohtiin. Tällainen on esimerkiksi teoksen sijoittaminen Dickensin ajan Englantiin – vaikka Muurin kylä on niin kaukainen, ettei tarinan kannalta sitä olisi tarvinnut sijoittaa nimellisesti edes Iso-Britanniaan saati tietylle vuosisadalle. Tällaiset kuvaukset kuitenkin luovat ainakin aikuisemmalle lukijalle kiintopisteitä, joiden valossa tarina ei tunnu aivan niin nuorille suunnatulta.
Kuitenkin kirjan tarina itsessään ei ollut kovin käännerikas tai edes yllättävä. Taipumus absurdiin – kuten Sandman-sarjakuvia lukeneille varmasti on käynyt selväksi – tuntuu puuttuvan. Aivan kuin Gaiman olisi tarkoituksellisesti tehnyt helpon romaanin lukea. Ei kommervenkkejä, ei liikaa kikkailua. Sellainen fantasia myy, jossa ei tarvitse miettiä maailman mekaniikkaa sen syvemmin. Jotkut puut nyt vain kannattelevat taivaslaivasatamia. Jotkut vanhat velhot nyt vaan tarvitsevat tietynlaisia sydämiä tietyin väliajoin. Haltiamaa on valtava ja siellä on kaikenlaista. Ja niin edelleen.
Poiketen Gaimanin huomattavasti nuoremmalle yleisölle suunnatuista kirjoista, Tähtisumussa juodaan olutta ja harrastetaan seksiä. Se ei vain tunnu mitenkään olennaiselta tai erityistä kuvailua vaativalta.
Raskaasta tai pitkästä eepoksesta ei ole kyse ja niillä meriiteillä Tähtisumua voineekin parhaiten suositella. Vielä kypsemmän fantasian puutteessa olevia suosittelisin kuitenkin siirtymään suoraan juurikin esimerkiksi Sandman-sarjakuvien tai oman tv-sovituksensakin saaneen Unohdetut jumalat -teoksen (eng. American Gods) pariin.
Neil Gaiman: Tähtisumua
226 s., pehmeäkantinen
Otavan Kirjapaino Oy, 2007 (3. nidotun laitoksen painos, alunperin suomeksi julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava)
Suomentanut: Mika Kivimäki
Alkuteos: Stardust (1999)
Korteneva 