Kuutisen kuukautta Iron Man -elokuvan (2008) tapahtumien jälkeen Tony Stark on melkoisessa julkisuuden myllytyksessä. Hänen huikentelevaisuutensa ja egonsa on vain paisunut entisestään uuden, nyt julkisen supersankari-identiteetin myötä. Tony on ylimielinen jopa hallituksen kuulemistilaisuudessa, jossa häneltä tivataan Iron Man -pukua Yhdysvaltain armeijan haltuun.
Elokuva alkaa Tonyn esiintymisellä Stark Expo -nimisessä tapahtumassa. Kokovuotisen tapahtuman avajaisissa hän esittää videotallenteen isästään Howard Starkista. Howard selkeästi ajatteli sotien loppuvan, kun oikeilla ihmisillä on tarpeeksi isot pyssyt. Enteellistä? Ainakin kovin tyypillistä yhdysvaltalaiselle ulko- ja sisäpolitiikan käsitykselle, joka näyttää vuotaneen myös amerikkalaisiin toimintaelokuviin. Lisäksi Tony tuntuu hyvin sisäistäneen samanlaisen mielenmaiseman.
Rautamiehellä onkin yhä enemmän arkkivihollisia, vaikka elokuvan alussa Tony on vahvasti sitä mieltä, että kuluneet kuukaudet ovat tehneet hänestä uuden maailmanrauhanlähettilään. Stark Expon avajaisia seuraa silmä kovana sekä armeijan uusi alihankkija Justin Hammer (Sam Rockwell), jonka firma yrittää täyttää Stark Industrialsin jättämän tyhjiön asemarkkinoilla, ja Ivan Vanko, venäläinen insinööri, jolla on jotain henkilökohtaisuuksia hampaankolossa vuosien takaa.
Tonya henkilönä eniten puhuttelevat ongelmat löytyvät tietysti jälleen läheltä häntä itseään. Samaan aikaan, kun ystävä ja kollega Pepper Potts työskentelee kellon ympäri yrittääkseen pitää Stark Industrialsin pystyssä, Tonyn rintakehässä sirpaletta hänen sydämestään poissa pitävä arkkireaktori vuotaa palladiumia miehen verenkiertoon. Lakiosaston Natalia Rushmanin avustuksella Tony luovuttaa firman Pepperille saadakseen keskittyä arkkireaktorin korjaamiseen ja muihin itseään enemmän kiinnostaviin stuntteihin.
Tonyn välinpitämättömyys itsensä ulkopuolisiksi näkemistään asioista kostautuu kuitenkin jälleen: Vanko ilmaantuu Monacoon onnistuttuaan kehittämään Iron Man -pukua muistuttavaa tekniikkaa. Hengenvaaralliseksi tilanne muuttuu ennen kaikkea Tonyn välinpitämättömän elämänasenteen eikä niinkään venäläisen kostomentaliteetin takia. Pian Tonyn väheksymä Hammer alkaa juonitella hyötyvänsä Vankosta ja vievänsä Tonyn paikan markkinoilla (ja seurapiireissä). Eikä Tonyllä ole kiinnostusta ottaa selvää tai huomioida, ettei lakiosaston neitikään taida olla pelkkä soma valinta assistentiksi. Hankala paikka toisensa jälkeen syntyy ennen kaikkea Tonyn oman itsekeskeisyyden kautta.
Holtiton ja samaan aikaan suorastaan kuolemanpelkoinen (usein humalainen) käytös on sarjakuvistakin tuttua Rautamiehelle. Rhodes (Iron Man 2:sta lähtien Don Cheadle), entinen Tonyn yhteyshenkilö armeijasta, yrittää tarjota apuaan, mutta Tony ei sitä hyväksy ja lopulta käytännössä pakottaa Rhodesin vastakkain itsensä kanssa – synnyttäen tahattomasti uuden supersankarin, War Machinen.
Elokuvan juonen seuraaminen ei välttämättä vaadi ensimmäisen Iron Man -elokuvan näkemistä, mutta se antaa etenkin sivuhenkilöiden tarinoiden ymmärtämiseen avuja. Tonyn ja Pepperin välinen ihmissuhdekin jatkuu dynaamisesti edellisestä elokuvasta. Myöskin Nick Furyn rooli tulee ymmärrettävämmäksi, jos sille on jotain taustaa. Itsenäisenäkin elokuvana Iron Man 2:n voi katsoa, kuvakieli ja elokuvan juonen kaari muistuttavat melko paljon toisiaan ja teemat ovat pitkälti saman kaltaisia. Samasta hahmostahan on kyse ja ohjaajakin on vielä sama.
Paremmuusjärjestykseen näitä kahta elokuvaa on vaikea laittaa. Tony ei näytä erityisemmin kasvavan elokuvien aikana ja vaikka uusia, MCU:ssa myöhemmin roolinsa vakiinnuttavia hahmoja esiintyy aiempaa enemmän tai he nostavat merkittävyyttään, se ei riitä tekemään Iron Man 2:stakaan mitään elokuvallista mestariteosta. Parasta antia ovat yksittäiset näyttelijöiden roolisuoritukset. Ilman Tonya esittävää Robert Downey Jr.:ia olisi vaikea kuvitella leffojen saaneen menestystä laisinkaan – tai muutoin yhtäkään lahjakasta näyttelijää. Erikoismaininnan ansaitsee tällä kertaa ehkä Sam Rockwell, joka ei tunnu saavan koskaan tasapainoisen henkilöhahmon roolia ristikseen. Ehkä hyvä niin.
Iron Man 2 (2010)
2 h 4 min
Ohjaus: John Favreau
Käsikirjoitus: Justin Theroux, Stan Lee (sarjakuva), Don Heck (sarjakuva), Larry Lieber (sarjakuva), Jack Kirby (sarjakuva)
Kuvat: elokuvan kuvat kuvankaappauksia Disney+-palvelusta, editointi/leikkaus kirjoittajan
Korteneva 