Iivana Julma vaihtaa ammattia (1973)

Uuden vuoden vastaanottaminen elokuvan Iivana Julma vaihtaa ammattia (1973) parissa on lukemattomille venäläisille tärkeä perinne. Leonid Gaidain ohjaama komedia oli myös yksi neuvostoajan suosituimmista venäläisistä elokuvista ilmestymisaikanaan ja myi yli 60 miljoonaa teatterilippua.¹

Hajamielisen keksijän perikuvalta vaikuttava Aleksander Timofev (Aleksandr Demjanenko), tuttavallisemmin Shurik, on tekemässä viimeisiä kokeitaan aikakoneensa parissa. Epäonnisten sattumusten seurauksena hän lähettää talon isännöinnistä vastaavan Ivan Vasiljevitš Bunshan (Juri Jakovlev)  ja naapuriasunnossa murtohommissa olleen George Miloslavskin (Leonid Kuravlev) aina Iivana Julman (myös Jakovlev) aikoihin asti.

Itse tsaari, Bunshan etunimikaima, puolestaan pääsee totuttelemaan 1970-luvun kerrostalolähiöön. Samalla neuvostoajan sankarimme joutuvat pakenemaan tsaarin sotilaita palatsin alueella, kunnes Miloslavski keksii Bunshan ja Iivana Julman muistuttavan toisiaan myös ulkonäöltä.

Shurikilla on täysi työ etsiä tapahtumien tiimellyksessä hajonneeseen aikakoneeseen uutta osaa. Miloslavskin tyhjentämän asunnon asukas, Shpekin, alkaa kysellä tavaroidensa perään ja myös Bunshan vaimo tahtoisi saada selvyyden, missä hänen siippansa oikein kuppaa. Tsaari Iivanalla on yhä tukalammat paikat luovia isännöitsijän elämäpiirissä, mitä kauemmin Shurik joutuu metsästämään aikakoneeseensa transistoria. Myös Miloslavski joutuu tekemään kaikkensa 1500-luvulla saadakseen alamaiset uskomaan Bunshaa hallitsijakseen.

Yksi elokuvan mielenkiintoisimmista kohtauksista on Iivana Julma tutustumassa Shurikin asunnon nykyaikaisuuksiin omillaan. Tsaaria askarruttaa Shurikin asuntoon ripustettu Ilja Repinin maalauksen kopio, jossa Iivana Julma esitetään pitelemässä surmaamaansa poikaansa. Katsoja ei kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä aiheena olevan hän itse. Se, onko kyseessä syvällinen sivallus Repinin maalauksen kiistellyn historiakuvan suuntaan, ei kuitenkaan tee itseään julki.

Toinen elokuvan kruununjalokivi on kohtaus, jossa ruotsalaisten lähettiläs tulee hoviin vaatimaan ”Iivana Julmalta” ”Kemska Volostia” huonolla saksalla – kelvotonta työtä tehnyt kääntäjä on tästä hyvästä kuulemma lähetetty taivaan seurakuntaan. Samainen kohtaus on myös varmistanut omalta osaltaan, miksi vielä vuosikymmeniä toisen maailmansodan päättymisen jälkeenkin ”Hitler kaput!” on venäläisille edelleen tunnetuimpia saksankielisiä hokemia. Onneton Bunsha kun ei keksi muuta kohteliasta sanottavaa lähettiläälle.

Vaikka leffan lopun juonenkäänne pääsee vähän yllättämäänkin myöhäisillan väsyneen katsojan, mitään suurta mentaaliakrobatiaa Leonid Gaidai ei elokuvan ymmärtämiseksi vaadi. Mitäs muuta näppärältä 1970-luvun komedialta voisikaan vaatia kuin kissan, vodkaa ja historiallista pööpöilyä?

Iivana Julma vaihtaa ammattia / Iivana Julma Bulgakov (1973)
1 h 33 min
Ohjaaja: Leonid Gaidai
Käsikirjoitus: Vladlen Bakhnov, Mihail Bulkagov (näytelmä)
Alkuperäinen venäjänkielinen nimi: Иван Васильевич меняет профессию

Lähteet:
1. Wayback Archive: Kinokultura (katsottu 1.1.2021, katsojamäärätilasto vuodelta 1996).

Kuvat:
Kuva 1, 2. Kuvankaappaus YouTubesta: FSUE Mosfilm cinema concern: Ivan Vassilyevich Changes Occupation