Politiikka on aina menetelmiensä summa. [..] Valtavirran hyväksymät ja palkitsemat tekemisen tavat mielipidekirjoituksesta kansanedustajan tehtävien hoitamiseen ovat tässä mielessä osa samaa kokonaisuutta kuin yksilölliset kulutusvalinnat, mielenosoitukset, lakot ja kansalaistottelemattomuus. [..] Suuriin poliittisiin muutoksiin tarvitaan kuitenkin usein elementtejä kaikista, ja siksi niiden toteuttaminen edellyttää, että kaikille työvälineille löytyy käyttäjä.
s. 85
Kovin moni suomalainen kansanedustaja ei varmasti kuvittelisikaan lähtevänsä Gazaan leikkaamaan sivuleikkureilla Israelin pystyttämää aitaa. Kokemuksiin perustuva raportaasikirja Muuri – Matka maailman suurimpaan vankileiriin kertoo juurikin tällaisesta aktivismista. Kun parlamentaarisin keinoin ei tunnuta saavan tarpeeksi aikaan, Anna Kontula päättää lähteä mukaan kansainvälisen aktivistiverkoston kautta paikan päälle herättämään Palestiinan tilanteelle uutta uutisarvoa Suomessa.
Israelin ja Palestiinan -konflikti liittyy Suomeenkin, vaikkei sitä aina ehkä muista. Suomi on yksi suurimpia Israelin aseteollisuuden asiakkaita ja myös myy israelilaisille asefirmoille komponetteja ja ohjelmistoja. Useinkaan tämä suhde ei vaan päädy isojen otsikoiden alle tarkasteltavaksi asti. Se on yksi syistä, miksi Kontula kokee matkansa tärkeäksi tehdä. Myös EU:n välttelevää otetta tarkastellaan, onhan EU Israelin viennille elintärkeä, ja kaupan sanktioita on käytetty aiemminkin osana ulkopolitiikkaa, kuten Venäjän miehitettyä Krimin alue.
Näkökulma tuntuu tuoreelta. Matkan valmistelut vievät enemmän aikaa kuin moni varmasti voisi kuvitella tällaisessa hankkeessa olevan. Verkostot tarjoavat asia-apua, mutta organisoinnit tavat aktivistien keskuudessa ovat usein suomalaiselle poliitikolle vieraalla tavalla. Monet päätökset tehdään liian viime tingassa eikä ryhmässä ole suurta hierarkiaa. Lopulliset Gazaan pyrkijät vaihtuvat vielä viimeisinä päivinä.
Päiväkirjan tapaan järjestetty sisältö tekee tekstistä nopealukuista. Teoksen tarkoituksena ei ole olla kattava historiikki vaan pikemminkin se kertoo myös kirjoittajansa tiedonpuutteesta: Kontula perehtyy matkan valmistelun aikana sekä Israelin että Palestiinan näkökulmia painottavaan kirjallisuuteen.
Lopullisia vastauksia Kontulalla ei ole antaa siihen, tukeako kahden valtion järjestelyä vai ajatusta yhteisestä valtiosta alueelle. Vastauksia kyllä etsitään ja kysymyksiä esitetään. Kirja tuo myös hyvin esille alueen konfliktista uutisoinnin epäsuhdan ja tarpeen journalistiselle asiantuntemukselle. Monelle toimittajalle aihe on liian monisyinen ja konflikti kestänyt niin kauan, että tietolähteinä käytetään usein tahoja, joiden taustalta voi löytyä monenlaista poliittista painetta.
Hieman yllättävästi huomasin itsekin ajatelleeni, että konflikti kärjistyy Israelin ja Palestiinan välillä usein juuri palestiinalaisten aloitettua väkivaltaisuudet. Kontula kuitenkin esittää, että tämä käsitys johtuu juurikin uutisoinnista. Minkäänlainen väkivalta ei mielestäni ole hyväksyttävää. Osapuolten välinen epäsuhta ja pelkästään toisen osapuolen tekemien hyökkäysten uutisointi ei sekään silti ole oikein ja siihen kuuluisi kiinnittää enemmän huomiota.
Muuri – Matka maailman suurimpaan vankileiriin antaa hyvää lisäkuvitusta siihen, millaista kansainvälinen aktivismi voi olla ja miten eri keinoja tarvitaan, jotta jo normalisoitunut konflikti saadaan näkyväksi. Teos on varmasti hyvä harjoitussukellus laajentaessa kuvaa Israelista ja Palestiinasta. Kuitenkin sen suurin puute on myös sen suurin vahvuus: omakohtaisuus ja raporttimaisuus.
Anna Kontula: Muuri – Matka maailman suurimpaan vankileiriin
203 s., pehmeäkantinen
Into Kustannus, 2020
Korteneva 