Eduard Uspenski on monelle tuttu lastenkirjastaan Fedja-setä, kissa ja koira. Luettuani teoksen viime vuoden puolella minuun teki suuren vaikutuksen sekä teosten naivistinen kuvitus että Uspenskin kyky maalata yksinkertaisilla ja suorastaan arkisilla elementeillä kaikenikäisiä puhutteleva satu.
Takuumiehissä toimivaksi todettu tyyli jatkuu. Teos on julkaistu venäjäksi ensimmäisen kerran 1975 ja suomennettu muutama vuosi myöhemmin. Martti Anhava tekee loistavaa työtä käännöksen suhteen: teksti on ajattoman oloista ja helposti ymmärrettävää vielä reilu 40 vuotta myöhemminkin.
Tarina alkaa siitä, kun erään perheen taloon saapuu kesäksi huvilalle toimitettavaksi vuokrajääkaappi. Jääkaapissa asustaa takuumies Pakkanen. Takuumiehistä tietävät vain ne ihmiset, jotka laativat ja valmistavat kodin laitteita. Pienten olentojen tehtävä on vastata erilaisten mekaanisten ja sähköisten vehkeiden toiminnasta – niin kauan kuin tuotteella on takuuta voimassa.
Pakkanen tapaa pian muutkin talon takuumiehet. Oppipoika Tomurin, joka asuu imurissa. Ajan peili -nimisen radiolaitteen takuumiehen, joka vastaa uutisten kulkemisesta. Ja vanhassa kellossa asuvan Könnin, jonka kelloa valmistanut tehdas lopetti toimintansa ja niinpä Könni ei voi palata ottamaan uuden seinäkellon takuumiehen hommaa vastaan. Könnin kanssa kellossa asuu myös Maija-käki, joka aiheuttaa kaikenlaista päänvaivaa tottelemattomuudellaan.
Sattumuksien kautta kaikki takuumiehet päättävät lähteä perheen kanssa huvilalle, vaikka alunperin vain Pakkasen oli tarkoitus mennä jääkaappinsa mukana. Pienet kesävieraat saavat pian ottaa osaa elämänsä suurimpaan seikkailuun. Hyvä kun perille on päästy, niin perheen Tanja-tytär keksii nähneensä pieniä miehiä. Jotta siinä ei olisi tarpeeksi vaaraa ja jännitystä takuumiehille, talossa asuu ennestään hiiriä, joiden perinteisiin kuuluu sotia takuumiehiä vastaan. Hiiret eivät oikeastaan itsekään tiedä, mistä perinteessä on kyse, mutta ne tuntuvat kaiken kaikkiaan ennemmin toimivan kuin jäävän miettimään moisia.
Uspenskin teos ei tunnu pelkältä satuseikkailulta vaan se on myös vastustamaton kuvaus ajastaan, puhelinkioskeineen ja käkikelloineen. Voin vilpittömästi suositella kirjaa aikuislukijallekin: se on täynnä oivaltavia sanankäänteitä ja jouhevaa dialogia. Unohtamatta tietysti mielettömästi sotivia hiiriä ja yhtä aivan liian uteliasta pikkutyttöä, jonka yritykset pyydystää pienet hassut miehet tuntuu varmasti pelottavalta, jos kuvittelee olevansa tuskin peukalonpäänmittainen takuumies.
Eduard Uspenski: Takuumiehet
Kuvitus: G. Kalinovski
103 s., kovakantinen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978
Suomentanut: Martti Anhava
Alkuteos: Гарантийные человечки (1975)
Korteneva 