Kuka oikein on Myyrä? – eli huomioita joistain Myyrä-kirjoista

En ole sitten oman lapsuuteni palannut Myyrä-kirjoihin, mutta nyt lapsuudenkodissa vieraillessa kirjahyllyyn vieriviereen ahdetut selkämykset kiinnittivät mielenkiinnon. Miksi juuri Myyrä kuuluu hahmoihin, joista minulla on lapsuudestani hyvin lämpimiä muistoja? Vastaus tähän kysymykseen ei avautunut herkästi. Niinpä pyrin selvittämään, kuka Myyrä edes on.

Prahassa Myyrä-tuotteet kuulema elävät ja voivat hyvin. Entisen neuvostolaisen kansainliiton aikaisessa Tšekkoslovakiassa kehitetty animaatiohahmo sai ensiesiintymisensä Venetsiassa elokuvafestivaaleilla jo vuonna 1958. Ensimmäinen filmi sai syntynsä tilaustyönä kommunistiselle puolueelle. Sen jälkeen Zdenek Milerin rakastetusta hahmosta on tehty noin 50 animaatiota ja lukuisia lastenkirjoja.

Kontrasti lähtökohtien ja nykyisyyden välillä ei voisi olla suurempi. Nykyään Myyrä on miljoonien arvoinen brändi, jonka tekijänoikeuksista on riidelty eri oikeusasteilla epäselvien omistajuuksien takia^1,2. Milerin luodessa hahmonsa hän halusi Myyrän olevan lähestyttävä kaikille maailman lapsille, joten animaatiot suunniteltiin ilman repliikkejä. Ajatuksena oli välittää eläinhahmojen tunteet ja ajatukset pelkkien eleiden, ilmeiden ja toiminnan kautta. Joitain kielineutraaleja äännähdyksiä lukuunottamatta. Ensimmäisissä animaatioissa äänensä Myyrälle antavat Milerin omat tyttäret, joiden nauru lieneekin monelle 1960-luvulla tai myöhemmin lapsuuttaan eläneelle tuttu.

Lännessä kilpailua oli enemmän eikä amerikkalaisia piirroshahmoja haluttu päästää neuvostolevitykseen. Samalla tavoin myös länsimaiset tv-yhtiöt ottivat ennen Neuvostoliiton hajoamista Myyrän huonosti vastaan. Kylmän sodan päätyttyä hahmo pääsikin levitykseen mm. Iso-Britanniaan, Kiinaan ja Japaniin, jossa siitä on tullut monelle katsojalle rakas. Myös suomalaisille Myyrä on tuttu – ja ehkä siksi sitä onkin käännetty kirjoinakin niin laajasti.

Näiltä taustoilta tuntuu hassulta, etten itse ainakaan löytänyt kovin syvääluotaavia kirjoituksia Myyrä-kirjoista tai -animaatioista. Suurin osa bloggauksista käsittelee Milerin teoksia yksittäisinä lastenteoksina muiden joukossa. Niitähän ne toki ovatkin, mutta muita näkökulmia tarjottiin huonosti – edes etsiessäni englanninkielisiä tekstejä.

Kolme Myyrä-kirjaa valikoivat sen perusteella, että olivat yksinkertaisesti helposti saatavilla. Näistä ensimmäisenä alunperin julkaistu, Myyrän housut, perustuu Milerin aivan ensimmäiseen animaatioon. Tarinan idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan, että Myyrä tarvitsee housut, joiden taskuissa pitää erinäisiä tavaroitaan.

Ongelman ratkaistakseen Myyrä kulkee kyselemässä eri eläimiltä, onko näillä mitään hajua, mistä tällaiset housut voisi löytää. Hiljalleen hän alkaa havaita kullakin eläimellä olevan erilaisia taitoja, joita tarvitaan niin kankaan leikkaamisessa kuin ompelussakin. Lopulta puuvilla kertoo hänelle, mitä olisi tehtävä, että puuvillasta lopulta tulevat käyttökelpoiset housut.

Tarina on melko yksinkertainen ja naiivi, mutta etenkin hyvin nuoren lukijan (tai kuulijan) suurin ongelma lienee, että tällainen kankaanvalmistuksen kuvasto on lapsille vieras nykyään. Kangaspuutkaan eivät monelle varmaan ole tuttuja enää edes isovanhemmilta. Toki aikuisen kanssa lukiessa aikuinen voi selittää, jos osaa päätellä kirjan esityksen eri vaiheista niiden tarkoitusperiä.

Myyrän auto taas rakentuu sen ympärille, mistä Myyrä löytäisi itselleen auton. Hän yrittää rakentaa sellaisen itse, mutta ongelmattomasti sekään ei käy. Kirjan moraalisiin opetuksiin kuulunee, että leluja ei saa pahoinpidellä vaan niistä on pidettävä huolta. Opetusta ei ole liialti alleviivattu, mutta se toistuu sekä Myyrän omien arvostusten että lyhyen kohtauksen kautta, jossa Myyrä suoraan arvostelee leikkikalunsa hajoittanutta poikaa.

Vuonna 1987 ensimmäisen kerran julkaistu Myyrä kaupungissa on teoksista kantaaottavin ja mielestäni ajankohtaisin. Siinä Myyrälle ja tämän ystäville jänikselle ja siilille tuttu metsä hakataan ja tilalle rakennetaan kaupunki. Tässä kaupungissa luonnolle ei ole tilaa. Eläinkolmikolle tarjotaan kuitenkin ihmeellistä asiakirjaa, joka saa puskutraktoritkin väistämään kotikantoa. Lopulta he päätyvät kaupunginjohtajan pakeille, joka määrää heille rakennettavaksi oman metsäasunnon.

Asunto on kuitenkin keinotekoinen ja vaikka ruokaa toimitetaan nappia painamalla, eläimet alkavat pian ikävöidä tuttua aitoa metsää. Opetukseksi jäänee, että metsäneläimille parasta elämää tarjoaa metsä. Tarinassa Myyrällä ei ole tuttuja housujaan ja auton sijasta suurin haave onkin lopulta palata kotiin. Hahmo on animalistisempi kuin kahdessa muussa esittelemässäni teoksessa. Vaikka inhimillistä koomisuuttakaan ei kertomus ole täysin vailla.

Kirja sopinee parhaiten melko pienille lapsille. Ihmisen toimintaa ja luontoa ei esitetä yhteensovitettavaksi millään tasolla. Vain seitsemän vuotta myöhemmin ensi-iltansa saanut japanilainen animaatioelokuva Pom Poko (1994) esittää asiasta jo toisenkin puolen: huolen siitä, että kaupungit syrjäyttävät luonnon täysin taajamien laajentuessa suorastaan väkivaltaisella vauhdilla ja eläimille jää liian vähän sijaa. Myyrä puolestaan saa sadunomaisen kohtelun eikä hänellä ystävineen ole missään vaiheessa todellista vaaraa, pelkkä ulkopuolisuuden ja koti-ikävän tunne.

Kolme Myyrä-kirjaa on toki vain pintaraapaisu laajasta tuotannosta, mutta erittäin nuoren kohderyhmän ulkopuoliselle sillä ei ole paljoakaan tarjottavaa nostalgiatripin lisäksi. Satuihin palaaminen kuitenkin on joskus aikuisellekin hyvästä: lastenkirjallisuuden parhaimpina arvostelijoina ovat loppupelissä lapset itse eikä siihen ajatusmaailmaan sujahtaminen aina käy helposti. Etenkään jos ei aina silloin tällöin verryttele lapsenmieltään satujen parissa.

Eduard Petiška (teksti) & Zdeněk Miler (kuvitus): Myyrän housut
64 s., kovakantinen
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2001
Suomentanut: Kirsti Siraste
Alkuteos: Jak Krtek ke kalhotkám přišel (1960)

Eduard Petiška (teksti) & Zdeněk Miler (kuvitus): Myyrän auto
64 s., kovakantinen
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1999
Suomentanut: Kirsti Siraste
Alkuteos: Krtek a autíčko (1962)

Josef Alois Novotný (teksti) & Zdeněk Miler (kuvitus): Myyrä kaupungissa
80 s., kovakantinen
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2000
Suomentanut: Kirsti Siraste
Alkuteos: Krtek ve městě (1987)

Lähdeviitteet:
1. The New York Times: ”Communism’s Answer to Mickey Mouse Is Thrust Into a Very Capitalist Dispute” (katsottu 15.2.2020)
2. Radio Prague International: ”Granddaughter Loses Right To License Little Mole Products In Latest Legal Twist” (katsottu 15.2.2020)