Sailin arki pyörii sisustusalan kivijalkaliikkeen pyörittämisen ja lapsista huolehtimisen välistä looppia. Joka toinen viikko ex-miehellä on lapsiviikonloppu ja silloin Saili siivoaa kurahaalareista irronneet rapakokkareet ja laittautuu treffeille netissä tapaamiensa miesten kanssa. Hyvä seksi on vähimmäisvaatimus, mutta vaihtelevien tarjokkaiden joukosta ei tunnu löytyvän Sitä Oikeaa.
Avokadopastaa on Kia Walli -nimimerkillä julkaistuista teoksista ensimmäinen – ja toistaiseksi ainoa. Jos Kalevassa vuonna 2017 julkaistua kirja-arvostelua on uskominen, aliaksen takaa löytyy tietokirjailija Katariina Vuori. Vuori tunnetaan ennestään mm. Saunakeittokirja -teoksestaan (2014).
Odotin teoksen olevan jonkinlainen suomalainen versio Melissa Bankin Täydellisestä jutusta (2005, Otavan suomennos 2006). Sellainen huokaileva shoppailuharlekiini, jossa kuitenkin suomalaisittain ollaan tarpeeksi usein allapäin.
Avokadopastaa oli pikemminkin moderni eroottinen deittailuromaani. Seksikohtaukset olivat paljon pidempiä ja seikkaperäisempiä kuin olisin odottanut. Kaikki ei aina kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä – ja osa miesseikkailuista herättäneekin lukijassa lähinnä hirnahtelua tai myötähäpeää. Usein ongelmat vaikuttavat hyvin todellisilta ja deittailumaailman kuvaaminen on osuvaa.
”[..] Netti on ihan täynnä avohoitoja.”
s. 78
Eläinlääkäri-Jukan umpimielisyys ja koiranmakkaramiehen yhteydenotto olivat vieneet häneltä halut tutustua enää yhteenkään mieheen netissä.
”Mun on parasta olla yksin. Jos joku on tullakseen, se tulee vastaan sitten vanhainkodissa.”
Sailin persoona puolestaan vaikuttaa välillä vaikeasti samaistuttavalta. Hän haluaa hyvin perinteisen työnjaon ja etsii jonkinlaista suomalaista menestyvää urosta, jonka käsivarressa roikkuessa näyttää hyvältä julkisilla paikoilla. Tämä myös manifestoituu romaanissa konkreettisesti, kun hän löytää elektroniikka-alan yritysjohtaja Tommin, jolla on kallis maku ja asialliset pöytätavat. Saili hankkii tyyriin asukokonaisuuden edustustilaisuuksia varten ja alkaa puhella yhtiökumppanilleen Tommin kanssa yhteisestä elämästäkin.
Sailin naii’iviteetti myös on välillä häkellyttävää: nettideittisivusto on selkeästi ensimmäinen yhtälö, missä hän on törmännyt miesten ehdotteluviesteihin. Samanlaisia tuhmaa joulumuoria etsivien viestejä oli 2000-luvun puolivälin Suomi24 ja vastaavat alustat puolillaan, chattihuoneista puhumattakaan. Selkeästi nettifoorumit eivät ole olleet paikka, joilla on Sailin elämässä ollut tilaa ennen eroa lastensa isästä.
Teoksen hienointa antia oli Sailin halvauksen saaneen isän esittäminen. Sailin äiti vaikuttaa murtuneelta ja avuttomalta, kun aviomies on hoitanut pankkiasioista lähtien kaiken ennen sairaskohtaustaan. Isän oireita kuvataan uskottavasti, kädet vapisevat ja sormien asento ei pysy suorana halvauksen jälkeen. Päähenkilökin joutuu peilaamaan tulevaisuuden toiveitaan isänsä kuntoutusta seuratessaan. Ehtiikö hän enää löytämään miestä, jonka kanssa hitsautuisi niin syvästi yhteen, että vanhuuden vaivat eivät ajaisi heitä kahtaalle?
Loppuratkaisussa oli jotain ennalta-arvattavaa ja tuntui, että tapahtumat saavuttivat päätepisteensä hyvin tiiviillä rytinällä. Kuitenkin teos oli toimiva kokonaisuus ja juuri sopiva yhden päivän romaani – sikäli, että teksti oli nopeasti luettavaa ja pysyi tasaisen jouhevana loppuun saakka. Päähenkilön hahmon osalta siinä ei ollut mitään uutta ja sykähdyttävää kioskiharlekiineihin verrattuna, paitsi teokseen seikkaperäisesti kuvatut kuvitelmat seksistä etäisesti tutun avioituneen miehen kanssa tämän kodin keittiössä.
Kia Walli: Avokadopastaa
330 s., kovakantinen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017
Korteneva 