Tulta, tappuraa ja helliä tunteita – muutama lyhytarvio syyskuussa luetuista sarjakuvista

Kuten arvelinkin blogin 2-vuotisblogikirjoituksessa, uusiin opintoihin sukeltaminen ja yliopistoon totuttelemisen myötä tulleet riennot ovat vieneet niin aikaa kuin henkistä kapasiteettiakin siinä määrin, ettei omaehtoiselle lukemiselle ole oikein tuntunut löytyvän luontevaa rakoa arkirutiinissa. Sarjakuvat ovat jälleen toimineet henkireikänä. Vaikka en sarjakuvia kirjallisena tyylilajina haluaisi halveksua, olen usein elämässäni kokenut, että kertovan kuvataiteen parissa on näppärämpi rentoutua … Jatka lukemista Tulta, tappuraa ja helliä tunteita – muutama lyhytarvio syyskuussa luetuista sarjakuvista →

Pahoinvointiin saakka – CMX:n verkkosivujen kadonneet aarteet

Tuukka Hämäläisen toimittama Ad nauseam on reilu 700-sivuinen järkäle, joka koostuu fanien ja muun yleisön laulu- ja soitinyhtye CMX:lle vuosien 2009-2015 välillä lähettämien kysymysten ja palautteiden parhaista paloista. Konsepti ei ummikolle kuulostane kovin hauskalta, mutta on teos sitäkin! CMX:n verkkosivuilla oli ennen niiden 2015 tapahtunutta hakkerointia vuosikausia kysymys- ja vastauspalsta, jonne kuka tahansa sai lähettää … Jatka lukemista Pahoinvointiin saakka – CMX:n verkkosivujen kadonneet aarteet →

Reissuraportti: Jukka Itkonen & Z.Z. Topelius Taidekeskus Väinölässä

Huolimatta yli kolme vuosikymmentä jatkuneesta liputusperinteestään on Eino Leinon, runon ja suven päivä jäänyt itselleni aika etäiseksi. Kuten ovat taidemuotona runotkin. Oli siis ehkä syytäkin, että sain aikaiseksi pistäytyä paahteisena iltapäivänä Varkauden keskustaan, tarkemmin sanottuna Taidekeskus Väinölän piha-alueelle. Juhlistaakseen liputuspäivää olivat paikalliset yhdistykseksi järjestäytyneet kirjallisuuden ystävät yhdessä Väinölän kanssa järjestäneet pihalle Wäinölä-areenaksi kutsutun ison valkoisen … Jatka lukemista Reissuraportti: Jukka Itkonen & Z.Z. Topelius Taidekeskus Väinölässä →

Viimeinen vakavasti otettava suomirockin kriitikko?

Pidän sukeltamisesta muiden kirjahyllyihin, etenkin kokoelman haalineen suositusten kautta. Illanvietossa suomirockia melko vieraaksi substanssiksi luonnehdittuani käteeni työnnettiin Nalle Östermanin teos Härmägeddön - Vuoteni suomirockissa. Vetovoiman laki tai ehkä kostotoimenpide. Arvostin jotain Talking Headsin tai Tears for Fearsin jo unohtamaani biisiä siitä repäistyä cover-versiointia enemmän, toisin kuin illan emäntä itse. Vaikka Österman on ansainnut musiikkitoimittajana kannuksensa … Jatka lukemista Viimeinen vakavasti otettava suomirockin kriitikko? →