Ryövättiinkö Måns Zelmerlöw Melodifestivalenissa?

Måns Zelmerlöw esittämässä kappaletta Revolution Melodifestivalenin finaalissa 8.3.2025.

Euroviisuklubi OGAE Finlandin varapuheenjohtaja kutsui Ylen haastattelussa KAJ’n voittoa eilisessä Melodifestivalenin finaalilähetyksessä yllättäväksi. Toteamus on helppo allekirjoittaa. Sekä Suomessa että Ruotsissa uutinen suomenruotsalaisen KAJ-yhtyeen valinnasta Ruotsin edustajaksi vuoden 2025 Eurovision-laulukilpailuun on herättänyt monenlaisia reaktioita.

KAJ’n voitto tuntuu ehkä ensialkuun yllättävältä, mutta vertaamalla sitä kilpailun muuhun antiin, se näyttäytyykin toisenlaisessa valossa. Melodifestivalenin finaalin taso yleisesti ottaen oli erittäin korkea. Vaikka osa kappaleista ei ollut sellaista musiikkia, mille lähtökohtaisesti sytyn, esitysten ammattimaisuutta ei voi kieltää. Esimerkiksi John Ludvikin kappale Voice of the Silent olisi heikompana kisavuonna ollut kovilla ja samaa voi sanoa melkein mistä vain kilpailun kappaleesta. Ludvikin esityksessä yhdistyi niin voimakas ääni ja show oli hyvin tasapainoisen oloinen.

Jo kerran kisassa Ruotsia edustanut Ludvik jäi kuitenkin vedonlyöntitilastojen ennakkosuosikkien jalkoihin. Jälkiviisaus on toki helppo laji, mutta jo finaalilähetystä suorana katsoessa eli ilman tietoa kilpailun lopputuloksesta tietyt elementit vedonlyöntitilastojakin dominoineiden KAJ’n Bara Bara Bastun ja Måns Zelmerlöwin Revolutionin esityksissä herättivät huomiota.

Zelmerlöwin esitys oli näyttävä. Visuaaliset elementit on mietitty tarkkaan. Koreografia ja valoefektit muodostavat mietityn kokonaisuuden. Esimerkiksi valoefektit vaikuttavat välillä reagoivan esiintyjän käsien liikkeisiin. Korkeatasoiselta vaikuttava visuaalisuus ei ole uutta Melodifestivalenissa. Esimerkiksi Zelmerlöwin vuoden 2015 Melodifestivalenin voittaneessa Heroes-kappaleessa samankaltaista visuaalisuutta oli hyödynnetty erinomaisesti. Tai erinomaisesti ainakin päätellen siitä, että Zelmerlöw nappasi sillä myös kyseisen vuoden Eurovision-laulukilpailun voiton.

Revolution on kappaleena kieltämättä myös varsin tasokkaalta ja radioystävälliseltä kuulostava. Voi hyvin kuvitella, että tuollainen biisi olisi kaupallisten radioasemien kesähittien joukossa useammankin vuoden. Kappaleesta tulee hieman mieleen esimerkiksi Aviciin menevät männävuosien radiohitit. Biisi on menevä ja Zelmerlöwin ääni on vahva ja miellyttävä. Lisäksi esiintymisestä näkee selvästi, että isot areenat eivät ole herralle mikään uusi asia.

Mikä sitten mätti? Ensinnäkin finaalilähetyksen nopeat kamerakulmien vaihdot yhdistettynä välkkyviin valoihin ja runsaaseen konfettisateeseen saivat visuaalisuuden näyttämään jopa vähän sekavalta ja kiireiseltä. Toki kappaleen nimi tarkoittaa vallankumousta, mutta jos tarkoituksena olisi voimaannuttaa eikä lamaannuttaa, sekavuus tuskin on oikea suunta. Tämä ei varmasti ollut täysin se fiilis, jota esityksessä oli haettu.

Olin kuunnellut biisin jo ennakkoon ja olisin vilpittömästi halunnut pitää siitä. Heroes oli mielestäni hyvä kappale eikä minulla ole varsinaisesti mitään Månsia vastaan. Kuitenkin ensivaikutelma oli kehno: kiinnitin välittömästi huomiota siihen, ettei biisi tunnu kertovan yhtään mistään. Sanoituksissa toivotaan vallankumousta, mutta siihen ei anneta oikein mitään syytä. Mikä vallankumous tai vallanvaihto? Mihin tämä liittyy, kenen valtaa tässä kaadetaan ja kenen hyväksi? Jos tarkoituksena on olla jotenkin voimaannuttava bilebiisi, ehkä sillä ei ole niin väliä. Kuitenkin areenana Euroviisut ovat sellainen, että voimaannuttava bilebiisi ei ole mikään tuntematon ja yllättävä genre. Eivät kaikki kisoissa hyvin menestyvät kappaleet ole todellakaan mitään nokkelaa sosiaalista kommentaaria sisältäviä manifesteja. Mutta niitäkin on nähty niin paljon, että odotukset ovat ainakin allekirjoittaneella aika korkealla.

Bara Bara Bastu oli ehkä yllättäjä. Mutta show’n näkökulmasta siinä oli tehty monta asiaa oikein – joko tarkoituksella tai sattumalta. Melodifestivalenia on vuosikaudet enemmän tai vähemmän vakavasti kritisoitu siitä, että korkea tuotantotaso syö kappaleiden autenttisuutta. Toisaalta monet fanit kiittelevät kilpailuun osallistuvien kappaleiden korkeaa tasoa, mutta vastaavasti monet pitävät samasta syystä kisaa ylituotettuna ja epäaitona.

Siinä missä monella muulla esiintyjällä oli käytössään huippuhienoja, ohjelmoituja valoelementtejä, KAJ’n esityksen näyttävimmät lavaelementit olivat verraten melko vaatimattomalta näyttävä tulielementti ja iso, mekaanisesti toimiva puulavaste. Ehkä jossain muussa yhteydessä nämä lavasteet olisivat voineet näyttää jopa halvoilta, mutta verrattuna huippuhiottuihin teknisiin elementteihin ne vaikuttivatkin suorastaan freeseiltä. Esityksestä mahdollisesti huokuva kotikotoisuuden fiilis kääntyikin positiiviseksi kokemukseksi.

Esityksen alussa puuelementti taustalla esittää halkopinoa. Valaistuksella ja puvustuksella annetaan vaikutelma, että tilanteessa ollaan ulkona.
Esityksen edetessä taustatanssijat nostavat lavasteen pystyyn ennen puvustuksensa nopeaa vaihtoa. Kameraleikkauksilla ei pyritä piilottamaan tilannetta. Lavasteen pystyyn nostaminen muuttaa katsojan käsitystä paikasta.
Lavasteen kääntämisen jälkeen myös valaistus tukee käsitystä siitä, että nyt ollaan siirrytty saunaan. Kamerakulmat ovat alkuun intiimimpiä ja tulielementti tuodaan etualalle. Siirtymä on toteutettu varmasti monelle katsojalle esim. teatterista tutuin keinoin, vaikka esiintymispaikka itsessään ei muutu.

Varsinaiseen kysymykseen siitä, ryövättiinkö voitto Måns Zelmerlöwiltä, lyhyt vastaus on: ei. Osa faneista on iät ja ajat vieroksunut Melodifestivalenin sekunnilleen käsikirjoitettua, superammattilaismaiselta vaikuttavaa tuotantoa. Vaikka Ruotsin viisukoneisto on tuottanut hittejä ja voittoja toisensa perään, voi perustellusti kysyä, kuinka paljon uusia ja yllättäviä avauksia se on viime vuosina tuottanut. Vaikka Loreen voitti toistamiseen viime vuoden viisut, kappale ei välttämättä aivan olennaisesti tuonut uusia elementtejä viisuihin. Abban Waterloota kuunnellaan toki edelleen, mutta usein viisuista pidempiaikaiseen soittoon ja kollektiiviseen muistiin jäävät juuri ne kappaleet, jotka tuovat jotain tuoretta pöytään. Tarkoitan tällä nimenomaan koettua tuoreutta. Esimerkiksi Käärijän Cha cha cha ei ollut omassa genressään ehkä niin poikkeuksellinen kuin mitä se oli viisujen kontekstissa.

Kaikkien viisubiisien ei toki tarvitse olla mitään vuosikymmeniksi soittolistoille jääviä meemimagneetteja, mutta tuskin käy kieltäminen, etteikö KAJ Melodifestivalenin kontekstissa tunnu aivan suunnattoman raikkaalta tuulahdukselta.

Kuvalähteet:
”FINALEN: Måns Zelmerlöw – Revolution”, Melodifestivalen, SVT (2025). YouTube-video. Katsottu 9.3.2025. Oma kuvankaappaus. https://www.youtube.com/watch?v=hf1t3xwict8.
”KAJ – Bara Bada Bastu | Sweden 🇸🇪 | National Final Performance | #Eurovision2025”, Eurovision Song Contest, EBU (2025). YouTube-video. Katsottu 9.3.2025. Oma kuvankaappaus. https://www.youtube.com/watch?v=WK3HOMhAeQY.

Jätä kommentti